jotenki taa vessa aihe o jaany paalle. eli oli pakko ottaa oikeen kuvakin.
taa yksilo on meijan koulusta.

viikonloppuna olin jakamassa darraa milojoonien ja taas miljoonien sielujen kanssa.
tallakertaa Pablo Neruda:n kotilonkuoressa. Isla negrassa.
ja kaytiin jossain kirjoissakin.
taytyy myontaa lukemattomat hajoamiset, mitka koettelivat minua pitkin matkaa.

eilen hautausmaalla.
mahtava paikka santiaskon hautuumaa.
parhaat meiningit o siella missa o kadoinneden henkiloden hautoja.
surullista kuinka paljon niita onkaan.

eilisessa oli jotain ihmeellista.
koko paiva oli taynna taikaa.
ja ilmaa josta pulppuaa syvia tunteita.
ehka se on tama syksy.
lehdet tippuvat takapihassa olevasta sitruunapuusta.
viinirypaleet kypsyvat, lahes kuivuvat,
ennen kun ehdin niita juoda.