Huiih.

no nyt on taas ihan ihmeita tapahtunut sitten viimeisen.
paatin ottaa akkilahdon (eli ostin bussilipun) peruun.
santiagossa on niin paskoi perunoita, et oli pakko paasta peruun.
kai kaikki nyt sen tietaa et peruna on perusta eik vaan?
jos ei tota oo viela tajunnut, niin ilmottakoon.

no jokatapuksessa 30 tuntii bussissa aricaan.
pohjoisin kaupunki siilessa.
sit hieman eksyneena ihmettelya pyoriskelee
ku puolukka, puolukankeraajan amparissa.
yleensa hyva tapa lahtea eteenpain on siten,
etta joku tulee sanomaan etta mihin mennaan.

no niin kavi nyttekin.
yks miakkonen jolla oli liila paita (aika tiukka) paalla.
tuli sanomaan, et nyt kuulehhan hyppaat tohon mun auton kyytiin,
ja lahdetanaan tacnaan.

eika siin sit mittaan muttia.
heitettiin 3000 miakkosen kalsreihin.
reput takakonttiin.
vahan vilauteltiin passei ja henkkareil joillekkin sedil, ja tadeil.
ja hups sita oltiin perus.


kauhee nalka
ei ollu syany 32 tuntii muutaku muaviruokaa.
no perunaa nopsaan mahanpohjaan, ja etsimaan jotain nukkumista.

aamun sarastus.
merkaadoon etsimaan aamupalaa, eli desaiuunoa.
ihmeellinen yhdistelma.
valkosipulii varmaan joku pualikas ja tuoreita appelsiineja.
siita sitten ihana perulainen tyttonen teki mahtavaa mehua.
joka maistui hassusti kielene reunoilla.

...

oho yhtakkii olenki arequiipas.
joku madon reika varmaan tassa tila aika mahdottomuudessa.
yks olut.
vain yksi.
ihmeellinen yo.
aamupalan tarjoili ihan varmaan j0ku bolivialainen.
taas merkaado.
joku todella hamarannakoinen hedelma muka.
vahan niinku joku papu, mut sata kertaa isompi.
tai joku lyoma-ase.
sial o sisalla jotain ihme valkosta hottoo.
jonka sisal simpukka.

missa taalla on hautausmaa.
joku bussim tai pakun kyytiin.
loytihan se.

tonne aanimaisema osioon laiton hautajaismusaa.

hostellin helmoille.
home sweet home on sen nimi.