huih.
pitkasta aikaan tanne blogiin jotan.
aika nahkeeta tekstia, koittakaa kestaa..
valkovenajalla olin.
hankala kieliymparisto.
tultiin mestoille perjantaina.
ulos bussista.
sitten paljastui totuus.
ei sanaakaan kirjaimilla, mita osaa..
eli aika hukassa.
no onneksi loydettiin pankki,
jossa kavin vaihtamassa hieman pelimerkkeja.
no sitten kartta lahimmasta lehtikioskista.
hieman safkaa.
nyt ku alkaa funeeraamaan, niin pizassa taisi olla sienia,
mika ei ollut kauhean hyva idea..
no eiko suomalaisessa suolassa ole jodia..
safkan jalkeen yritetaan bongata jotain turisti-infoa.
ei loydy ei ei ei e.
no museoon sitten. siella on muitakin turisteja, joilta voi kysya.
stdionin lapi, joka on muutettu kiinalaisen kaman myyntipaikaksi.
paljon ihme salaa..
mahtavaa betoniarkkitehtuuria.
ja lopulta loytyi museo.
jutskataan museon tatien kanssa.
yllatys eivat tieda mistaan mitaan.
eivat puhu suomea.
lopulta nuorempi tyttonen tulee ulos lasikopistaan,
ja kysyy mita tarviimme.
ihme joku osaa enklantia.
loppuenlopuksi tytto alkaa soittelemaan hotelleja lapi,
ja kaydaan yhdessa tsiikaamassa yhta.
osoittautuu kuitenkin liian kalliiksi.
takaisin museolle.
lisaa soittelua.
tai siis me hengailllaan pihalla, ja taa neiti soittelee..
sit venataan sen jotain kamuu.
ja lahetaan tsiikaaamaan jotain huoneistoa.
tosi kuppanen mesta.
mut halpa.
nainen kuitenkin laittaa hinnan parikertaa kalliimmaks,
kun kuulee et ollaan suomeesta.
no ei sit oteta.
tai oltais varmaan otettukkin, mut ei kelpaa sille tytolle.
no ei auta mikaan.
pakko seurata opasta.
kapotellaan lissaa.
ja loydetaan maailman korkein talo.
sisalla respassa joku todella vasynyt eukkonen.
no taa neito selittaa tilanteen.
mutta eukkosella huonoja kokemuksia ulkomaalaisista.
saadaan kuitenkin uskoteltua ittemme sisaan.
varmaan kauiten kestava check inni koskaan.
eukko tsiikailee passeja ja viisumeja,
ja kirjoitellaan sukulaisten nimia ja kotiosoitteita.
viimein paastaan otamaan lunkisti huoneeseen.
jatkuu kohta.....